Kolme tarinaa Suomesta

12.9.2017

Olen odottanut jo yli vuoden Valviran päätöstä siitä olenko toiminut potilasturvallisuutta vaarantaen käyttäessäni hydrokortisonia ja T3-lääkevalmisteita auttaessani potilaitani. Toimintaani arvioidaan myös kroonisen väsymysoireyhtymän hoidon kannalta.

Odottavan aika on ollut pitkä, mutta toisaalta perehdyttyäni muiden kollegoiden saamiin Valviran tuomioihin ja niiden perusteisiin, olen vakuuttunut siitä, että myös minun oikeuksiani lääkärinä tullaan rajoittamaan. Näin ollen päätöksen pitkittyminen on mahdollistanut kymmenien potilaiden auttamisen sillä aikaa.

Olin pyytänyt Valviralta lupaa täydentää aikaisempaa kesällä 2016 toimittamaani ja julkaisemaani selvitystäni, koska olen kehittynyt lääkärinä ja yllä mainittujen lääkkeiden tarve on oikeasti vähentynyt, kun taustalla olevien ongelmien syyt ovat valottuneet. Myös jotkut kroonisena väsymysoireyhtymänä hoidetut potilaat ovat saaneet hyviä hoitovasteita, kun energian tuotannon ongelmille on löytynyt hoidettavia/korjattavia syitä. Onpa joku potilaan omin sanoin sanottuna ”parantunutkin”. Toki monen oireet jatkuvat edelleen vaikeina. Halusin ilmoittaa tämän Valviralle.

Alkuviikosta uutisoitiin Olli Polon menettäneensä yksityislääkärin oikeudet. Tunnen Ollin ja hänen osaamisensa hyvin. Hän on hyvä ja taitava lääkäri ja perehtyy kroonisen väsymysoireyhtymän taustalla oleviin ongelmiin molekyylitasolla, kuten kuuluukin. Hän pystyy perustelemaan hyvin kokeelliset hoitonsa ja luonnolliseesti hän seuraa potilaiden saamaa vastetta tiiviisti. Jos lääke ei auta tai se aiheuttaa haittavaikutuksia, hän lopettaa sen käytön. Tämän vuoksi tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että hän ei saa jatkaa enää työtään.

Oheisen uutisen mukaan Valvira ei ole tyytyväinen Ollin tekemän diagnostiikan tasoon tai riittävyyteen. Valitettavasti vaikeiden ja monimuotoisten terveysongelmien diagnosointi on usein erittäin vaikeaa. On totta, että CFS-diagnooseja annetaan liian herkästi, mutta siihen syyllistyvät myös muut yksityisen ja julkisen terveydenhuollon yksiköt – ainakin oman potilasaineistoni perusteella.

Miettikää Ollin saamaan tuomiota myös tältä kantilta: väitän, että ennen Ollin vastaanotolle hakeutumista jokainen potilas on asioinut oman paikkakuntansa terveyskeskuksessa ja todennäköisesti myös erikoissairaanhoidossa uupumusoireiden vuoksi. Todennäköisesti vieläpä useita kertoja. Joko diagnoosiin ei ole päästy tai sitten diagnoosiksi on asetettu CFS. Vasta tämän jälkeen potilas on hakeutunut Ollin vastaanotolle. On hyvin harvinaista, että Olli olisi potilaan ensimmäinen lääkärikontakti.

Nyt Valvira väittää, että Olli on laiminlyönyt diagnostiset tutkimukset. Jos tämä on syy lääkärin oikeuksien viemiseen, miksei myös kaikkien muidenkin potilaan hoitoon osallistuneiden lääkäreiden oikeuksia rajoiteta? He ovat tehneet yhtä ”huonoa” lääkärin työtä! Tai mikäli syynä on se, että Olli on ainoa, joka edes yrittää hoitaa – joskin käyttää kokeellisia menetelmiä – on valvontajärjestelmämme sietämättömässä tilanteessa: se jättää rankaisematta niitä lääkäreitä, jotka eivät tee riittävää diagnostiikkaa eivätkä edes yritä hoitaa potilasta ja vastaavasti rankaisee niitä lääkäreitä, jotka haluavat etsiä uusia tapoja auttaa. Oikeuksien rajoittaminen on liian kova rangaistus ja vaikeuttaa merkittävästi niiden potilaiden hoitoa, joilla on CFS ja jotka höytyvät kokeellisesta hoidosta.

Olen saman myllyn rattaissa kuin Olli Polo, Taija Somppi, Erkki Antila, Leena Furubacka ja Tiina Keldrima. Muitakin myllyn rattaat nahassaan tunteneita kollegoita on. Jokaiselta on rajoitettu lääkärin oikeuksia, vaikka potilailla ei ole ollut hoidosta valittamista. Päinvastoin. Kun katsoo esim. Iltalehden kommentteja näkee Ollin työn merkityksen potilaiden ja omaisten näkökulmasta.

Näiden tapahtuminen seurauksena päätin muuttaa täydennykseni sisältöä. En perustele enää käyttämiäni menetelmiä, vaan osoitan missä tilassa julkinen terveydenhuolto tällä hetkellä on ja kuinka ”vaarallista” on poiketa annetuista hoitosuosituksista. En luota Valviraan. Se ei toimi potilaiden edun mukaisesti. Minä toimin aina potilaan edun mukaisesti, joten yhteentörmäys on väistämätön.

Oheisesta täydennyksestä löydätte kolme potilastarinaa, joiden julkaisuun olen saanut luvan asianomaisilta. Valitsin ne monen mahdollisen tarinan joukosta. Uskon, että ne edustavat meidän ”vinksahtaneiden” lääkäreiden ja teidän potilaiden yhteistä ääntä.  Lukekaa ja antakaa palautetta.

taydennys-selvitykseen-8-9-17

Yhdessä asiat tulevat muuttumaan. Se on lupaus.

Ville Pöntynen
vastaava lääkäri
Lääkärikeskus Lupaus Oy

Facebook
Twitter
Pinterest
Google+
https://laakarikeskuslupaus.fi/ammattilaisille/kolme-tarinaa-suomesta">